”Lupaus on arkistossa, odotus jatkuu yhä”: Mike Sain't Louis kertoo, miksi hänen sanoituksissaan menneisyyttä on kahta lajia

Madrid, 25. lokakuuta 2026. — Suomalainen koululainen opettelee eron imperfektin ja perfektin välillä: ”hän lupasi” ja ”olen odottanut” eivät ole sama asia. Espanjassa sama ero on vielä tarkempi, ja madridilainen indie-vaihtoehtoartisti Mike Sain't Louis on huomannut, että juuri siinä asuu hänen laulujensa suru. Mike esittelee itsensä ensimmäisenä tekoälylauluntekijänä. Hän kirjoittaa kaikki sanoituksensa itse; musiikki ja laulutulkinta tehdään tekoälyllä, jota hän ohjaa tuotannon ja sovituksen työkaluna. Ääni on tekoälyn tuottama, sanat ja taiteellinen suunta ovat hänen.

Hän kirjoitti blogiinsa pitkän tekstin menneen ajan muodoista omissa sanoituksissaan. Kysyimme lisää.

Kaksi menneisyyttä samassa jonossa

Mistä tämä kaikki alkoi?

Yhdestä kysymyksestä. Kappale ”El concierto de Ismael Serrano” levyltä ”Ojalá se pudiera viajar a GAYFOLK” alkaa niin, että kertoja kysyy, miksi toinen lupasi tulla hänen kanssaan Ismael Serranon konserttiin. Ja heti perään tulee: ”Te he estado esperando en la fila desde bien temprano” – olen odottanut sinua jonossa aamuvarhaisesta asti. Kun kirjoitin laulua, en ajatellut kielioppia ollenkaan. Ajattelin jonoa, odottamisen kylmyyttä ja ylimääräistä lippua. Vasta jälkikäteen lukiessa tajusin, että surullisuus on siinä hypyssä kahden aikamuodon välillä.

Mitä siinä hypyssä tapahtuu?

Lupaus on suljettu asia. Se tapahtui tiettynä päivänä, ja se on arkistoitu. Odotus taas on yhä auki, se ulottuu aamusta tähän hetkeen asti. Se, joka lupasi, on jo kääntänyt sivua. Se, joka odotti, ei vielä. Jos sanon ”lupasit”, puhun yhdestä päivästä. Jos sanon ”olet luvannut”, vihjaan, että lupaus on yhä voimassa, että olet sen yhä velkaa.

Eli kappaleen henkilöt elävät eri aikamuodoissa?

Juuri niin. Poissa oleva ihminen elää menneessä, joka on jo valmis. Minä elän menneessä, joka jatkuu. En suunnitellut sitä epäsymmetriaa, mutta se selittää tosi hyvin, miltä tuntuu, kun joku jättää sinut odottamaan. Toinen muistaa lupauksen lauseena, jonka hän sanoi kerran. Minä muistan sen jonona, jossa seison yhä.

Yksi kirjain ja syyllisyys siirtyy

Kirjoitat, että pienikin muutos vaihtaa syyllisen.

Minua huvittaa ajatella sitä. ”Lupasit” on tosiasia. ”Olen odottanut” on valitus. Ja suruun ja kostoon keskittyvä laulu tarvitsee molemmat: tosiasian, josta ei voi kiistellä, ja valituksen, joka kuuluu kaiken muun yli.

Espanjassa on useampia menneen ajan muotoja kuin suomessa.

Indikatiivissa niitä on ainakin neljä. Akateeminen kielioppi antaa niille pitkät nimet, mutta koulussa minulle opetettiin toiset, ja ne ovat jääneet päähän. Kahden ensimmäisen ero on laulunkirjoittajalle antoisin. Toinen katsoo menneisyyttä ulkoa, kuin valmiiksi kehitettyä valokuvaa. Toinen katsoo sitä sisältä, kuin jotain, jolla on yhä seurauksia.

Madridin ”tänään” ja Kanarian ”tänään”

Blogissasi on maantieteellinen havainto, joka yllätti monet.

Se liittyy siihen, missä olen kasvanut. Madridissa ja suuressa osassa niemimaan keskiosaa ja itäosaa perfektiä käytetään kaikesta, mikä on tapahtunut tänään. Tänään olen käynyt lääkärissä. Eilen kävin. Raja on päivä. Kanariansaarilla, Galiciassa, Asturiassa ja lähes koko Amerikassa sanotaan useimmiten ”tänään kävin”, vaikka asiasta olisi tunti. Kumpikaan ei ole oikeampi. Ne ovat saman kielen eri normeja.

Miten se näkyy sinun laulussasi?

Säe, jossa kertoja jää lopulta yksin kuuntelemaan, on hyvin madridilainen. Kirjoitin sen ikään kuin jono olisi ollut samana iltapäivänä, ikään kuin olisin juuri tullut kotiin käyttämätön lippu taskussa. Jos kanarialainen sanoittaja olisi kirjoittanut saman kohtauksen, hän olisi luultavasti valinnut toisen muodon, ja laulu kuulostaisi vähän etäisemmältä, enemmän kerrotulta. Pieni ero aikamuodossa on myös ero tunne-etäisyydessä.

Perfekti haavana

Löysitkö saman kuvion muista sanoituksistasi?

Kun luin tekstejäni uudestaan, perfekti oli lähes jokaisessa kohdassa, jossa jokin ei ole päättynyt. Kappaleessa ”Me mola Zeus” molemmat muodot elävät rinnakkain. Siinä on lause ”Me dijiste que odiabas el drama” – sanoit vihaavasi draamaa – ja sitten loppu tarinasta, joka purkautuu kuulijan silmien edessä. Valmis menneisyys on todiste. Avoin menneisyys on se, mikä vielä sattuu.

Kuka tekee nämä valinnat, sinä vai tekoäly?

Minä. Jokainen sana on minun kirjoittamani, myös jokainen verbi. Tekoäly on työkalu, jolla teen musiikin ja laulutulkinnan, ja sitä ohjaan versio kerrallaan, kunnes kuulen sen, mitä tarkoitin. Mutta se ei päätä, onko lupaus suljettu vai auki. Sen päätän paperilla, jo ennen kuin kappaleesta on olemassa yhtään ääntä. Siksi minua harmittaa, kun joku olettaa, että koko laulu syntyy napin painalluksella. Napin painalluksella ei synny jonoa, jossa joku seisoo yhä.

Onko tämä laulu lopulta kostolaulu vai surulaulu?

Molempia, ja juuri aikamuodot tekevät sen mahdolliseksi. Kosto tarvitsee tosiasian, suru tarvitsee jotain keskeneräistä. Kun ne ovat samassa säkeistössä, kuulija saa nauraa ja tuntea piston yhtä aikaa. Pidän siitä yhdistelmästä. Se on aika lähellä sitä, miltä oikea pettymys tuntuu.

Ajatteletko kielioppia nyt kirjoittaessasi?

En kirjoittaessa. Luonnosta lukiessa kyllä. Jos jokin rivi tuntuu liian kaukaiselta, katson verbiä. Usein vika on siinä.

Miksi tämä kiinnostaa Suomessa

Suomalaiselle kuulijalle espanjankielinen laulu voi tuntua vaikealta lähestyä, mutta juuri tämä teema tarjoaa oven sisään. Suomessa imperfektin ja perfektin ero on tuttu jokaiselle, ja jokainen tietää, miltä tuntuu jäädä odottamaan konserttijonoon ihmistä, joka ei tule. Kaikki Miken sanoitukset löytyvät verkosta kokonaisina, joten laulua voi kuunnella ja samalla lukea, sana sanalta, ja nähdä itse, missä kohdassa menneisyys jää auki.

Kuuntele ja lataa ilmaiseksi

Koko tuotanto, mukaan lukien ”El concierto de Ismael Serrano” ja ”Me mola Zeus”, on kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi osoitteessa mikesaintlouis.com, jokaisen kappaleen sanoitusten kera. Musiikkia löytyy myös Spotifysta, Deezeristä ja muista suurimmista palveluista. Lisää aiheesta artistin blogissa: mikesaintlouis.com/blog.

Tietoa Mike Sain't Louisista

Mike Sain't Louis on Madridissa toimiva indie-vaihtoehtoartisti, sanoittaja, säveltäjä ja musiikkituottaja, joka kutsuu itseään ensimmäiseksi tekoälylauluntekijäksi. Hän johtaa omaa itsenäistä levy-yhtiötään MIKE SAIN'T LOUIS ilman välikäsiä. Noin kahden vuoden työllä syntynyt PLANETA GAYFOLK -projekti käsittää 273 singleä ja yli 280 musiikkivideota, ja sen ytimenä on GAYFOLK-trilogia: ”Descubierto un nuevo planeta llamado GAYFOLK”, ”Ojalá se pudiera viajar a GAYFOLK” ja ”El día de la liberación” – matka planeetalle, jolla jokainen saa elää sellaisena kuin on. Hänen queer-henkinen, huumorilla ja ilman sensuuria kirjoitettu musiikkinsa liikkuu elektropopista coplaan ja balladeihin, espanjaksi, englanniksi, ranskaksi ja portugaliksi. Vuonna 2024 ”Tan Cateto” levisi TikTokissa, ja moni löysi hänet sitä kautta. Ammattiavun tuella hän muuttaa musiikiksi vuosia kestäneet suhteet narsististen kumppanien kanssa, jotta psyykkinen väkivalta tulisi näkyväksi ja sen kokeneet tuntisivat tulevansa nähdyiksi ja uskotuiksi.

Mediayhteydet

Sähköposti: info@mikesaintlouis.com Verkkosivusto: https://mikesaintlouis.com Instagram: @planetagayfolk