Finlandia ·
Vampyyri, joka itkee kuun alla: Mike Sain't Louis kertoo, miksi kipu kääntyy hänen kappaleissaan mustaksi komediaksi
Haastattelussa madridilainen vaihtoehtoisen indien artisti, joka kutsuu itseään ”ensimmäiseksi AI-laulaja-lauluntekijäksi”, puhuu aaveista, raunioista ja naurusta kappaleiden ”Discutiendo con la IA” ja ”El castigo más duro” kautta

Madrid, 25. lokakuuta 2026 – Mike Sain't Louis on madridilainen vaihtoehtoisen indien artisti, joka esittelee itsensä ”ensimmäisenä AI-laulaja-lauluntekijänä” (espanjaksi ”el primer cantautor IA”). Hän kirjoittaa kaikki sanoituksensa itse ja toimii säveltäjänä, musiikkituottajana, taiteellisena johtajana sekä oman itsenäisen levy-yhtiönsä MIKE SAIN'T LOUIS toimitusjohtajana, ilman välikäsiä. Musiikki ja laulutulkinta syntyvät tekoälyllä, jota hän käyttää tuotannon ja sovitusten työkaluna. Sanat, idea ja taiteellinen suunta ovat hänen. Noin kahdessa vuodessa PLANETA GAYFOLK -projektiin on kertynyt 273 singleä ja yli 280 musiikkivideota. Kysyimme häneltä, miksi niin moni niistä nauraa pimeässä.
Nauru ja kipu
Kappaleissasi on verta, kauhuelokuvia ja aaveita, mutta ne naurattavat. Miksi?
Koska huumori on minulle tapa pysyä hengissä. Mutta ei mikä tahansa huumori. Minulle tärkeä huumori osoittaa jotakin kohti: entistä poikaystävää, ennakkoluuloa tai itseäni. Camp on liioittelua, joka tietää liioittelevansa. Kun jokin sattuu tarpeeksi, liioittelu on oikeastaan ainoa rehellinen mittakaava.
”El castigo más duro” alkaa lähes kauhuelokuvana.
Niin alkaa. Sanat eivät tule ulos, koska niissä on piikkejä. Suusta tulee niin paljon verta, että ohikulkijat luulevat minua vampyyriksi, joka itkee kuunvalossa. Sitten viittaan Saw-elokuviin: jos tietyt sanat pääsisivät ulos kerralla, laukeaisi se kuuluisa kidutusnaamari, sensuroimaton versio. Se on tietysti vitsi. Mutta se on vitsi siitä, miltä tuntuu, kun ei saa sanottua mitään.
Ja sitten seitsemän vuotta poistetaan pilvestä.
Juuri niin. Nykyään suhteen rauniot ovat sovelluslista. Seitsemän vuotta pitää pyyhkiä puhelimesta, kuvapalvelusta ja kaikista pilvistä, ja lopuksi lukita kasvot. Mukana on myös musta vitsi siitä, että se komea ruskeaverikkö oli hologrammi, jonka maksut jäivät rästiin, ja nyt hän on pelkkä betoniharkko. Se on rauniota, jolle voi nauraa. Ja kun nauraa raunioille, ne lakkaavat hetkeksi pelottamasta.
Kappaleen loppu ei kuitenkaan naurata.
Ei. Loppu on se, mitä naurun alla on. Itken, koska en ymmärrä mitään. Hän sai minut lakkaamaan rakastamasta yhdessä yössä, ja hän käytti ankarinta rangaistusta, jonka narsisti voi antaa: saada sinut uskomaan, ettet ole minkään arvoinen, et edes yhden viestin. Muutan ammattiavun turvin musiikiksi vuosia suhteissa narsististen kumppanien kanssa. Haluan tehdä psyykkisen väkivallan ja sen jäljet mielenterveydessä näkyviksi, ja että se, joka elää sitä, tuntee tulevansa nähdyksi ja uskotuksi.
Aave koneessa
”Discutiendo con la IA” kuulostaa vastaukselta kriitikoille.
Se on vastaus. Joku sanoi, että tekoälyn käyttäminen on napin painamista. Sanon kappaleessa: tee sitten itse. Ja kysyn, miksi hänen mielestään minun juttuni ei kelpaa, kun se on tekoälyä. Kertosäe vastaa:
Si estoy a todas horas discutiendo con la IA mientras escucho a Locomía
Väittelen tekoälyn kanssa kaiken aikaa, samalla kun kuuntelen Locomíaa, sitä espanjalaista yhtyettä, joka muistetaan jättimäisistä viuhkoistaan. Kuva on naurettava, ja sen kuuluukin olla.
Riitteletkö oikeasti koneen kanssa?
Koko ajan. Yhdestä sanoituksesta syntyy monta versiota, joskus kymmeniä. Valitsen, hylkään ja pyydän uudestaan. Kone osaa vitsin muodon, mutta ironia ei ole muoto. Se on suhde sen välillä, mitä sanot, mitä jätät sanomatta ja mitä kuulija jo tietää. Jos pyydän koneelta huumoria, saan jotakin sympaattista, kuin työpaikan syntymäpäiväkortin. Aave tässä koneessa olen minä.
Miten valitset kymmenien versioiden joukosta?
Korvalla. Ensimmäisellä kuuntelulla seuraan sanoitusta paperilta kuin nuottia. Toisella en katso: jos en pystyisi kirjoittamaan sanoja uudelleen pelkän kuulemani perusteella, versio putoaa pois. Mustassa komediassa tämä on erityisen tärkeää. Jos vitsin sana hukkuu kauniiseen melodiaan, jäljelle jää pelkkä synkkyys ilman naurua, ja silloin kappale valehtelee. Musiikin pitää palvella sanoja, ei toisin päin.
Eikö kone, joka ei koskaan väsy, houkuttele tekemään liikaa?
Houkuttelee. Kone antaa version toisensa perään vaikka aamuun asti, ja minä en jaksa. Olen joutunut opettelemaan, että koneen kestävyys ei ole ihmisen tavoite. Lepo kuuluu työhön. Kun huomaan valitsevani puoliunessa lähes identtisten versioiden väliltä, en enää luo mitään. Silloin suljen kaiken ja menen nukkumaan. Synkimmätkin kappaleeni on kirjoitettu levänneenä, vaikka ne eivät siltä kuulosta.
Mitä raunioiden jälkeen tulee?
Planeetta. GAYFOLK-trilogiani – ”Descubierto un nuevo planeta llamado GAYFOLK”, ”Ojalá se pudiera viajar a GAYFOLK” ja ”El día de la liberación” – on yksi matka planeetalle, jossa jokainen voi elää sellaisena kuin on. Kolmannen levyn nimi on Vapautuksen päivä. Rauniot eivät ole loppu. Ne ovat rakennustyömaa.
Eikö pelota, että musta komedia tulkitaan väärin?
Joskus tulkitaan. Joku kuulee vain kiroilun ja liioittelun eikä huomaa, mitä niiden alla on. Mutta en kirjoita varmuuden vuoksi. Jos joku, joka on elänyt saman, nauraa ensin ja itkee sitten, kappale on tehnyt tehtävänsä.
Suomalaiselle kuulijalle
Mitä sanoisit suomalaiselle kuulijalle, joka ei puhu espanjaa?
Lue sanoitukset. Ne ovat sivuillani jokaisen kappaleen vieressä, ja kääntäjä toisessa välilehdessä hoitaa loput. Kaikki ei vaadi käännöstä: ero, häpeä, nauru väärällä hetkellä.
Miksi annat kaiken ilmaiseksi?
Koska en halua, että kukaan jää ulkopuolelle rahan takia. Musiikkini on Spotifyssa ja Deezerissä, ja hyvä niin. Mutta ladattu tiedosto on aina sama kappale: kukaan ei leikkaa sitä, kukaan ei laita mainosta kertosäkeen keskelle. Sanoitukseni voivat olla rajuja, ja ne saavat pysyä sellaisina.
Suomessa, jossa melankolia ja kuiva huumori kulkevat usein käsi kädessä, Mike Sain't Louisin tapa kääntää kipu mustaksi komediaksi voi tuntua yllättävän tutulta. Lisäksi hän tarjoaa harvinaisen avoimen näkymän tekoälyn ja ihmisen työnjakoon: hän kertoo suoraan, mikä on hänen ja mikä koneen, eikä väitä äänen olevan hänen. Moni löysi hänet vuonna 2024, kun ”Tan Cateto” levisi TikTokissa. Lehdistökuvassa hän istuu hiekkadyyneillä laskevan auringon valossa ja katsoo suoraan kameraan, ilman naamaria.
Kuuntele ja lataa
Kaikki Mike Sain't Louisin musiikki on kuunneltavissa ja ladattavissa ILMAISEKSI osoitteessa https://mikesaintlouis.com, jokainen kappale sanoituksineen. Musiikki löytyy myös Spotifysta, Deezeristä ja muilta suurilta alustoilta. Instagram: @planetagayfolk.
Tietoa Mike Sain't Louisista
Mike Sain't Louis on Madridissa toimiva vaihtoehtoisen indien artisti ja ”ensimmäinen AI-laulaja-lauluntekijä”. Hän on sanoittaja, säveltäjä ja tuottaja sekä oman levy-yhtiönsä johtaja. Hänen tyylinsä on röyhkeää, sensuroimatonta, hauskaa ja campia, ja se ulottuu elektropopista coplaan ja vaihtoehtoisesta popista balladiin. Kappaleet ovat espanjaksi mutta myös englanniksi, ranskaksi ja portugaliksi, ja ne käsittelevät rakkautta, eroja, entisiä poikaystäviä, queer-elämää Espanjassa, vapautumista ja mielenterveyttä.
Mediayhteydet
Sähköposti: info@mikesaintlouis.com Verkkosivu: https://mikesaintlouis.com Instagram: @planetagayfolk