Finlandia ·
Kone ei ole koskaan odottanut viestiä, joka ei tullut: kuuntelin Mike Sain't Louisia ja ymmärsin, miksi tekoälyllä ei ole entisiä poikaystäviä
Madridilainen vaihtoehtoindieartisti, joka kutsuu itseään ”ensimmäiseksi tekoälylauluntekijäksi”, kirjoittaa blogissaan, mitä kone osaa ja mitä se ei voi tietää. Toimittaja kuunteli ja luki – ja huomasi itse olevansa juuri se kuulija, josta teksti puhuu.
Madrid, 25. lokakuuta 2026.
Luin lauseen ensin bussissa, puhelimen ruudulta, ja nauroin ääneen: tekoälyllä ei ole entisiä poikaystäviä. Sen on kirjoittanut Mike Sain't Louis, Madridissa toimiva vaihtoehtoindieartisti, joka esittelee itsensä ”ensimmäisenä tekoälylauluntekijänä”. Hän tarkoittaa sitä puoliksi vitsinä ja puoliksi täysin vakavissaan. Kone ei ole koskaan odottanut viestiä, joka ei tullut. Se ei ole poistanut valokuvaa ja kaivanut sitä sitten roskakorista. Se ei ole teeskennellyt, ettei välitä, kun näki jonkun terassilla toisen kanssa. Ja siksi, kirjoittaa Sain't Louis, se ei voi kirjoittaa hänen sanoituksiaan.
Päätin ottaa väitteen koetukselle niin kuin musiikkitoimittaja sen voi tehdä: kuuntelemalla.
Kuulokkeet päähän, lokakuun pimeys ikkunassa
Mike Sain't Louisin projekti PLANETA GAYFOLK on mittakaavaltaan hämmentävä. Noin kahden vuoden työn tuloksena on syntynyt 273 singleä ja yli 280 musiikkivideota. Kokonaisuuden selkäranka on trilogia, kolme levyä, jotka on tarkoitettu kuunneltavaksi yhtenä matkana kohti planeettaa, jolla jokainen saa elää sellaisena kuin on. Kaikki on ladattavissa ilmaiseksi hänen verkkosivuiltaan, jokaisen kappaleen sanat mukana.
Työnjako on hänelle selvä, ja hän toistaa sen joka yhteydessä. Sanat kirjoittaa hän itse, aina. Musiikin ja laulutulkinnan hän tuottaa tekoälytyökalulla, jota hän ohjaa: hän päättää, hylkää ja valitsee niistä vaihtoehdoista, joita kone tarjoaa. Hän on oman itsenäisen levy-yhtiönsä MIKE SAIN'T LOUISin toimitusjohtaja, taiteellinen johtaja ja tuottaja. Levy-yhtiötä tai välikäsiä taustalla ei ole.
Lähdin liikkeelle eroista, koska niistä hän kirjoittaa eniten.
Mitä kone tietää, ja mitä ei
Blogikirjoituksessaan Sain't Louis myöntää avoimesti, että hänen käyttämänsä työkalu tietää paljon. Se on ”kuullut” enemmän rakkauslauluja kuin kukaan ihminen ehtii elämänsä aikana kuulla. Se tietää, miltä surullinen balladi kuulostaa ja miten katkera kertosäe tavallisesti rakennetaan. Jos siltä pyytäisi sanoituksen erosta, se luultavasti antaisi jotain moitteetonta, riimeineen ja metaforineen.
Mutta se ei tiedä, miltä tuntuu, kun ero on sinun omasi.
Hänen mukaansa sanoitus, jonka takana ei ole elettyä, karkaa yleiselle tasolle. Se puhuu ”tuskasta”, ”särkyneestä sydämestä” ja ”kyynelistä” – suurista sanoista, jotka eivät paina mitään. Elämästä kirjoitettu teksti taas hakeutuu yksityiskohtiin, joita vain paikalla ollut tuntee: muki, joka on yhä kaapissasi, kappale, jota et enää voi laittaa soimaan, metroasema, jolla jäit pois mennessäsi hänen luokseen.
Kuuntelin tätä lukiessani muutamaa kappaletta peräkkäin, ja huomasin tekeväni juuri sitä, mistä hän kirjoittaa. Kuulin espanjankielisen sanan, jonka merkityksen tunnistin vasta sanoituksesta, ja ajattelin omaa kaappiani ja omaa mukiani.
Sohvatyyny nimeltä poikaystävä
Yksi kappaleen nimi pysäytti minut: ”No quiero otro novio cojín” – suunnilleen ”En halua toista tyynypoikaystävää”. Sain't Louis käyttää sitä blogissaan esimerkkinä. Selityksiä ei tarvita, hän kirjoittaa: jokainen, joka on seurustellut, tunnistaa hahmon. Hän on siinä kuin sohvatyyny – pehmeä, mukava, eikä kannattele juuri mitään.
”Jotta tuollainen kuva tulee mieleen, se on pitänyt nähdä läheltä, omassa elämässä tai ystävien elämässä”, hän kirjoittaa. ”Konetta ei voi pyytää tekemään sitä havaintoa. Sillä ei ole koskaan ollut yhtään tyynyä.”
Nauroin taas. Ja juuri siinä on hänen pointtinsa.
Huumori tarvitsee haavan
Sain't Louisin kappaleissa on paljon huumoria, campia ja röyhkeyttä. Hän kirjoittaa entisistä poikaystävistä, homorakkaudesta, ylpeydestä, itsetunnosta ja arjesta. Blogissaan hän sanoo suoraan, ettei kirjoita kaunasta. Ex on yksinkertaisesti erinomainen henkilöhahmo: tiedät, millainen hän on, tunnet hänen maneerinsa ja sinulla on hänestä mielipiteitä, joita kukaan ei ole kysynyt.
Mutta huumori erosta toimii hänen mukaansa vain, jos sen alla on haava. Ilman sitä vitsi on kuin firman pikkujoulujen jäänmurtaja. ”Exälle nauramisen hauskuus on siinä, että hän merkitsi jotain”, hän kirjoittaa. Se, että pystyy katsomaan asiaa hieman kauempaa, on matka, joka kuljetaan elämällä. Kone voi jäljitellä pilkkaavaa sävyä, mutta se ei tiedä, mitä se pilkkaa – ja kuulija huomaa sen, vaikkei osaisi selittää miksi.
Taustalla on myös jotain vakavampaa. Sain't Louis on kertonut julkisesti, että hän muuttaa ammattilaisten tuella musiikiksi vuosia kestäneitä suhteita narsististen kumppaneiden kanssa, jotta psyykkinen väkivalta ja sen jäljet mielenterveyteen tulisivat näkyviksi. Hänen ironiansa ei ole pinnallista.
Ristiriita, jota hän ei piilota
Kirjoituksen rehellisin kohta on se, jossa hän myöntää ristiriidan. Myös musiikki koskettaa kuulijoita, ja sen osan tuottaa kone. Hän ei väitä, ettei musiikillinen puoli olisi tärkeä; joskus työkalu löytää jotain, mitä hän ei olisi itse kuvitellut. Hän ei myöskään sano ”ei koskaan”, kun häneltä kysytään, voisiko tekoäly jonain päivänä kirjoittaa yhtä hyviä sanoituksia.
Hän kuitenkin epäilee, että jotain puuttuisi silti: varmuus siitä, että lauseen takana on joku, joka on kulkenut saman tien. Kun kuuntelee eroa käsittelevää laulua, osa meistä haluaa tietää, että joku kärsi samoin ja selvisi. Jos kukaan ei kärsinyt, laulu jää lavasteeksi.
Miksi tämä koskettaa suomalaista kuulijaa
Tekoäly luovassa työssä herättää kysymyksiä myös Suomessa, ja moni kuulija pohtii, mitä ”aito” musiikki on. Mike Sain't Louis tarjoaa keskusteluun selkeän ja käytännöllisen vastauksen: hän ei piilota työkalua, mutta pitää kiinni siitä, mikä on ihmisen. Kielimuuri ei ole este, koska jokaisen kappaleen sanat ovat luettavissa verkossa, ja osa kappaleista on espanjan lisäksi englanniksi, ranskaksi tai portugaliksi.
Mitä jäi käteen
Kun otin kuulokkeet pois, ikkunan takana oli jo pimeää. Olin aloittanut skeptikkona: tekoälyllä tuotettu musiikki kuulosti ajatuksena joltakin, mitä kuuntelee kerran uteliaisuuttaan eikä koskaan uudelleen. Lopetin toisenlaisena kuulijana. En siksi, että kone olisi vakuuttanut minut, vaan siksi, että sanojen takana oli selvästi ihminen, joka tietää, miltä tuntuu odottaa turhaan.
Sain't Louis kirjoittaa, että tekoäly valitsee yleensä yhden tunteen ja pitää sen siistinä kuin onnittelukortissa. Elämä ei ole niin järjestelmällistä. Eron jälkeen ikävöi ja on samalla helpottunut, toivoo toiselle hyvää ja samalla, että hänen uudella kumppanillaan olisi pahanhajuinen hengitys. Juuri tuo epäelegantti sekamelska jäi soimaan päähäni pidempään kuin yksikään melodia.
Missä kuunnella
Koko PLANETA GAYFOLK -tuotanto on kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi sanoituksineen osoitteessa https://mikesaintlouis.com. Musiikki löytyy myös Spotifysta, Deezeristä ja muilta suurilta alustoilta. Blogikirjoitus on luettavissa espanjaksi: https://mikesaintlouis.com/blog/la-ia-no-tiene-exnovios
Tietoa Mike Sain't Louisista
Mike Sain't Louis on Madridissa asuva vaihtoehtoindieartisti, sanoittaja, säveltäjä ja tuottaja, joka kutsuu itseään ”ensimmäiseksi tekoälylauluntekijäksi”. Hänen queer-poppinsa liikkuu elektropopista espanjalaiseen coplaan ja balladeihin. GAYFOLK-trilogia – ”Descubierto un nuevo planeta llamado GAYFOLK”, ”Ojalá se pudiera viajar a GAYFOLK” ja ”El día de la liberación” – kertoo matkasta vapauteen. Vuonna 2024 kappale ”Tan Cateto” levisi TikTokissa, ja moni löysi hänet sitä kautta.
Mediayhteydet
Sähköposti: info@mikesaintlouis.com Verkkosivu: https://mikesaintlouis.com Instagram: @planetagayfolk