”Sinä et ole taiteilija” – Mike Sain't Louis vastaa tekoälymusiikin pilkkaajille kolumnilla, jossa erotetaan keskustelu loukkauksesta

Madrid, 25. lokakuuta 2026 – Mike Sain't Louis on Madridissa toimiva vaihtoehtoindie-artisti, joka esittäytyy ”ensimmäisenä tekoäly-laulaja-lauluntekijänä”. Hän kirjoittaa kaikki sanoituksensa itse ja toimii säveltäjänä, musiikkituottajana, taiteellisena johtajana sekä oman itsenäisen levy-yhtiönsä MIKE SAIN'T LOUIS toimitusjohtajana. Musiikki ja lauluosuudet syntyvät tekoälyn avulla, jota hän käyttää tuotanto- ja sovitustyökaluna. Noin kahden vuoden työn tuloksena hänen PLANETA GAYFOLK -projektissaan on 273 singleä ja yli 280 musiikkivideota. Tässä kolumnissa hän kirjoittaa asiasta, joka kulkee tekoälymusiikin rinnalla mutta josta puhutaan harvoin suoraan: halveksunnasta.

Kolme sekuntia, kolme päivää

Jotkin viestit luetaan kolmessa sekunnissa ja ne jäävät mieleen kolmeksi päiväksi. Niiden ei tarvitse olla pitkiä eikä nokkelia. Riittää, että ne tulevat oikealla hetkellä, kun suoja on alhaalla. Olet viettänyt koko iltapäivän valiten kahden kertosäeversion välillä, avaat puhelimen nähdäksesi, pitikö joku uudesta kappaleesta, ja ensimmäisenä vastaan tulee joku, joka ei ole kuunnellut sitä, mutta tietää, että se on roskaa, ettet ole taiteilija ja että sinun pitäisi hävetä.

Teen kappaleita tekoälyn avulla ja kerron sen ensimmäisellä rivillä. Sanat ovat minun, samoin sävellys ja tuotanto. Musiikin ja lauluosuudet tuotan Sunolla ja ohjaan ne versio kerrallaan. Tällä avoimuudella on hintansa, ja osa siitä maksetaan kommentteina.

On olemassa vakava keskustelu – mutta se ei ole tämä

Haluan sanoa reilusti, että tekoälystä musiikissa on tärkeitä kysymyksiä, eikä niiden esittäjä ole vihollinen. Millä kappaleilla työkaluja on koulutettu ja antoivatko tekijät luvan? Mitä tapahtuu muusikoille, jotka elävät pienistä tilaustöistä? Täyttyvätkö alustat sisällöllä, jonka takana ei ole ketään? Miten tekijyys jaetaan? Onko kuulijalla oikeus tietää, miten kuulemansa on tehty?

Kaikesta tästä voi ja pitää keskustella. Minullakin on näistä ratkaisemattomia epäilyksiä. Kun joku kirjoittaa minulle jonkin näistä huolista mielessään, vihaisenakin, keskustelu on mahdollinen.

Suuri osa saamistani viesteistä on kuitenkin jotain muuta. Ne eivät kysy mitään eivätkä osoita mihinkään konkreettiseen ongelmaan. Niissä ei sanota ”olen huolissani siitä, miten nämä työkalut on koulutettu”. Niissä sanotaan, että olet huijari ja että sinun pitäisi kadota. Tekoäly on niissä vain tekosyy.

”Kysymykseen voi vastata”, sanon usein. ”Loukkaukseen ei tarvitse.”

Kappale, joka on manifesti

Kun kuulin ensimmäisen kerran, ettei tekemäni ole taidetta, kirjoitin manifestin. Se kuuluu kappaleeseen ”Tampoco te escandalices tanto”, joka tarkoittaa suunnilleen ”älä nyt niin kauheasti järkyty”. Siinä huomautan, että kukaan ei sano samaa siveltimiä käyttävälle maalarille tai syntetisaattoria käyttävälle muusikolle.

Ero on siinä, etten käytä tekoälyä piiloutuakseni vaan paljastaakseni itseni. Jokainen säe syntyy jostain, minkä tunsin ennen kuin kirjoitin sen: menetyksestä, henkisestä väkivallasta, raivosta, kauneudesta ja toivosta. Tekoäly ei keksi sitä. Se auttaa muuttamaan sen maailmankaikkeudeksi.

Teksti päättyy ajatukseen, joka on minulle edelleen kaiken ydin: sielu ei ole tekniikassa vaan aikomuksessa. Minun aikomukseni on ollut alusta asti selvä – muuttaa kipu kauneudeksi ja yksinäisyys hymniksi.

Kappale, joka on kosto

Kaikkea ei kuitenkaan voi ratkaista manifestilla. Joskus tarvitaan huumoria, ja joskus se saa olla ilkeää. ”Doña Rogelia” on satiiri huijarista, ”koordinaattorista”, jota kuvaillaan kymmenen prosenttia aidoksi ja yhdeksänkymmentä prosenttia väärennökseksi, alennuspöydän tavaraksi. Kappale on kirjoitettu tietylle ihmiselle, ei kommentoijille, mutta sen alku sopii kaikkiin, jotka ovat koskaan yrittäneet tehdä toisesta merkityksettömän:

el arte, al igual que el karma, a veces tarda – taide, kuten karma, joskus viipyy.

Kappaleen loppujatkoa en lainaa tässä. Se on räävitön, ja se kuuluu teokseen. Satiiri on minulle tapa ottaa valta takaisin: kun joku yrittää pienentää minut, teen hänestä laulun henkilöhahmon.

”En vastaa jokaiselle viestille”, sanon. ”Mutta joskus vastaan kokonaisella kappaleella. Se on halvempaa kuin terapia ja hauskempaa kuin riidellä.”

Mikä auttaa jatkamaan

En ole psykologi, mutta muutama yksinkertainen asia on auttanut. Luen kommentit päivällä, en yöllä. Erotan kysymykset loukkauksista ja vastaan vain ensimmäisiin. Puhun asiasta ihmisten kanssa, joihin luotan. Ja muistutan itseäni, että jokainen julkaisemani kappale on ladattavissa ilmaiseksi verkkosivuillani, sanoitusten kanssa. Kukaan ei ole pakotettu kuuntelemaan, eikä kukaan maksa siitä, että inhoaa minua.

Miksi julkaisen edelleen

Moni kysyy, miksi en vain lopeta, jos se kerran sattuu. Vastaus on yksinkertainen. Jokaista loukkausta kohden tulee myös viesti, jossa joku kertoo, että jokin kappale osui. Että hän tunnisti oman suhteensa siitä, mistä kirjoitin. Että hän nauroi ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Ne viestit eivät ole yhtä äänekkäitä, mutta ne painavat enemmän.

Olen myös oppinut, että halveksunta kertoo usein enemmän kirjoittajastaan kuin kohteestaan. Kun joku käyttää aikaansa kertoakseen minulle, ettei minun pitäisi olla olemassa, hän ei puhu musiikista. Hän puhuu omasta pelostaan sen edessä, että joku tulee ovesta, jota hän piti suljettuna. En voi korjata sitä pelkoa. Voin vain olla antamatta sen päättää puolestani, mitä julkaisen ja milloin.

”Jos lopettaisin jokaisen ilkeän kommentin takia, en olisi koskaan julkaissut ensimmäistäkään kappaletta”, sanon. ”Ja silloin ne ihmiset, joille kappaleet oikeasti on kirjoitettu, eivät olisi koskaan löytäneet niitä.”

Kuvassa olen observatoriossa. Se sopii tähän kolumniin hyvin: joskus paras lääke kommenttikentälle on katsoa vähän kauemmas.

Miksi tämä koskettaa suomalaista lukijaa

Suomessa keskustellaan aktiivisesti sekä tekoälystä että verkossa tapahtuvasta häirinnästä. Mike Sain't Louis tuo keskusteluun tekijän näkökulman: hän on avoin työkaluistaan, myöntää kysymysten painavuuden ja vetää samalla selvän rajan asiallisen kritiikin ja halveksunnan välille. Hän kirjoittaa pääasiassa espanjaksi, mutta myös englanniksi, ranskaksi ja portugaliksi. Monet löysivät hänet vuonna 2024, kun ”Tan Cateto” levisi TikTokissa. Suomalaiselle kuulijalle hänen tuotantonsa tarjoaa myös kurkistuksen espanjalaiseen queer-kulttuuriin: camp-huumoria, suoraa puhetta ja kappaleita, joissa arkiset nöyryytykset muuttuvat kertosäkeiksi. Kaikki tämä on saatavilla ilman tilausta tai maksumuuria.

Kuuntele ja lataa ilmaiseksi

Koko luettelo on kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi osoitteessa https://mikesaintlouis.com, jokaisen kappaleen sanoitusten kera. Musiikki löytyy myös Spotifysta, Deezeristä ja suurimmilta suoratoistopalveluilta.

Tietoa Mike Sain't Louisista

Mike Sain't Louis on madridilainen vaihtoehtoindie-artisti ja ”ensimmäinen tekoäly-laulaja-lauluntekijä”. Hänen GAYFOLK-trilogiansa – ”Descubierto un nuevo planeta llamado GAYFOLK”, ”Ojalá se pudiera viajar a GAYFOLK” ja ”El día de la liberación” – kertoo matkasta planeetalle, jolla jokainen saa elää sellaisena kuin on. Hänen tyylinsä vaihtelee elektropopista copla-perinteeseen ja balladeihin, ja aiheina ovat rakkaus, sydänsurut, entiset poikaystävät ja queer-elämä Espanjassa. Ammattiavun tuella hän muuttaa vuosia narsististen kumppanien kanssa musiikiksi tehdäkseen henkisen väkivallan näkyväksi.

Mediayhteydet

Mike Sain't Louis Sähköposti: info@mikesaintlouis.com Verkkosivu: https://mikesaintlouis.com Instagram: @planetagayfolk